Tervetuloa kaninkolooni!
K-650 kestotesti (aka "Taisteluni")
Sotanorsun matkat syntyi palavasta intohimosta sivuvaunumoottoripyörällä matkustamiseen ja uusien vastoinkäymisten kokemiseen.
Olen tuskaillut tämän sivun liioitellakseni omia kokemuksiani ja auttaakseni sinua löytämään uskoa omiin matkoihisi.
Hyvä lajitoveri, asiasta kiinnostunut, kylänmies, valvova viranomainen, seuraavat matkatarinat ovat tosia:D Vähintään yhtä tosia kuin "fakta(t)" neuvostoboxerin synnystä...
Luottamus
syntyy ajan kanssa... Ajoa varten nämä on tehty, ei näyttelyihin. Pitää uskaltautua postilaatikkoa kauemmas! Seikkailu alkaa, kun suunnitelma pettää!
Sitäpaitsi aina oppii ja näkee uutta kun lähtee pois kotoa.
Luottamuksen kasvattamisessa saattaa myös hinausturva auttaa. Maksaa itsensä takaisin heti ensimmäisellä kerralla. Kotipihassa on korjaaminenkin mukavampaa, pikkuviat toki tienkin päällä. Lisäksi perusmistäänmitääntietämätön kertoo kavereilleen että taas siellä oli Harrikka tien sivussa:D
Kotimaassa
Itäpyöräralli toukokuussa 2023 oli noin 1200 km liki ongelmaton matka Kymenlaaksosta Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kautta takaisin. Iisalmessa öljyn mittatikku löystyi irti ja öljy sotki paitsi ajohousut niin myös pyörän. Takarengas kului tasaiseksi mutta toi kotipihaan. Perän pultteja piti kiristellä pitkin matkaa. Ei sentään satanut. Kiitos siitä (kate on kelpo apuväline toukokuun keleillä, kun ensimmäiset 400km vastasivat jääkaappilämpötilaa).
Reitinvalinta
Sivuteitä pitkin matkanteko on stressitöntä ilman rekkoja puskurissa. Vain pakon edessä ajelen pääteitä, nopeammat kun ei aina ota meitä hitaampia huomioon. Matkanopeudella ~70 km/h ehtii katsella myös maisemia. Isänmaa on toki kaunis paikka!
Uskon varassa
Ei vara venettä kaada. Varmuuden vuoksi siunaus Ilomantsin ortodoksimotoristikirkossa matkan varrella.
Varsinkin näin epäortodoksisella kalustolla, jos sanaleikki sallitaan.
"Johdata minut kaikkiin koettelemuksiin. Vain sellaisella polulla voin muuttaa valon puutteen valoksi" Ikivanha buddhalainen rukous
"Olkoon elämäsi mielenkiintoista" Ikivanha buddhalainen kirous
Ulkomailla
Ensimmäinen matka ulkomaille Eestiin heinäkuussa 2024. Luottamus syntyy vain viat ulosajamalla ja tässä vaiheessa oli jo päästy niin pitkälle, että matkaan oli uskallusta! Lautalta Tallinnaan ajaessa takajarru katosi, joten kaupungin halki piti ajaa todellakin ennakoiden. Ja koko loppumatkan. Letka-ajo Jögevassakin piti sisällään muutaman jännän hetken, mutten törmännyt keneenkään.
Sattuipa niinkin, että eestiläinen biker ihmetteli "Suomesta?" "Tuolla?" Ja miksipä ei?
Matkalle lautalle pitää toki varata hiukan ylimääräistä aikaa, jos joutuu vaikka teknisten haasteiden pariin, mutta hyvä ennakkohuolto auttaa. Vastoin yleistä harhaluuloa lentotunteja on enemmän kuin huoltunteja!
Taustalla Peipsijärvi Eestin puolella rantaa. Helteisenä heinäkuuna 70 km/h oli ilmajäähdytteiselle sopiva matkanopeus. Siitä ylöspäin matkustusmukavuus alkaa kärsiä.
Todistettavasti on 100 km/h kokeiltu tasamaalla. Tai loivassa alamäessä. Ei ollu mukavaa. Eikä hyväksi moottorille.
Toisaalta koko ajan tunsi elävänsä ja pelkäsi kuolevansa samanaikaisesti. Ei onnistu joka lajissa. Vähän kuin benjihyppy ilman turvaköyttä.
Matkalla mukavasti
Sivuvaunuun mahtuu kätevästi kaikki, mitä tarvitsee. Teltta, makuupussi, vaihtokamat, sadekamat, penkki, työkalut, varaosat, vararengas, öljyt, varapolttoaineet, kirves, lapio, tunkki, pumput (ilmapatjalle ja renkaille), virvokkeet, kylmälaukku, grilli; ylipäätään kaikki. Ainakin ilman matkustajaa. Minulla on tosin muutama lisävarustelaatikko auttamassa. Eihän sitä tilaa ole koskaan liikaa?
"Dora"
Dora sai saksalaishenkisen nimensä muutaman ensimmäisen ajovuoden aikana.
Died On Road Again kuvasti hyvin alkuvaikeuksia, mutta vaikeuksien kautta rohkeasti uusiin vastoinkäymisiin!
Pysähtymiset tapaa venyä, kun kanssaihmisillä on kiinnostusta. Ural? BMW? Zündapp? Dnepr? CJ? "Onko se semmonen Hitlerin vekotin?"
Katso linkin tubevideo niin selviää "UDF"
Roikkaralli 2025
11.-13.7. Riihimäellä. Jos Roikkaralli sattuu samaan tai naapurilääniin, sinne vaan. Täällä saa vertaistukea vastoinkäymisiin; et ole yksin ongelmiesi kanssa.
Oli siellä muitakin kuin minä. Pitkä letka sivaunuja on herkistävä näky. Paitsi jos sen saa kiinne, kun on kiire jonnekin...
Tekniikasta
SUV (Soviet-Ukrainian Vehicle) eli KMZ
650cc ja 36 kolhoosihevosta
Pakkilaatikko ja pitkä nelosvaihde
Dellortot (kulutus alle 7ltr/100km)
12V kärjetön sytytys
eikä tippaa (yleensä)
1962 sanoo paperit, ja jos näet siinä muita piirteitä niin ymmärräthän toki että viranomainen on aina oikeassa:D
Pyörään on käytetty ukrainalaisia, venäläisiä, neuvostoliittolaisia, puolalaisia, kiinalaisia, "EUssa valmistettuja" ja aitoja saksalaisia BMW-osia! Liennytyksen merkeissä entisen Varsovan liiton ja Naton elementit löytyvät sulassa sovussa.
Eivät nuo hurjat oletustehot vie mäen päälle hidastumatta. Ukrainanaron hevoset vetää tasamaalla, eihän ne mitään hyviä suomalaisia tykistöhevosia ole! Teknisesti kuitenkin luotettava kokoonpano. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta Uraleista, paitsi että ne on rumempia (vain mielipide, ei fakta, joten ei pidä suuttua!) Asiaan perehtymättömän silmiin ne on kuitenkin niin samannäköisiä, ettei eroja pimeässä ja kaukaa katsottaessa edes huomaa.
Mahtava ajettava sorateillä.
Norsunkorvaistuin ei kuitenkaan ole niin mukava istua kuin miltä se näyttää, mutta tyyliä täytyy ylläpitää.
Jaloilla ei juurikaan ole tilaa liikkua ja joskus pitkän istumisen riemuna saattaa jalka krampata. Kokemus sekin!
Venäläisessä IMZssa on, tunnustan, yksi parempi puoli. Takaluukullinen sivarin koppa. Ei vesitiivis, mutta käyttömukavuudeltaan voittamaton. Pitihän sellanen saada.
Mitä tyyliä, saatoit ihmetellä? Tietysti sitä alkuperäistä tyyliä! Jokainen Korkeajännityksensä lukenut tietää. Hyvä saksalainen sotilaskypärä on muuten käytännössä tosi epämukava ajaessa; tuulen aiheuttama ääni on uskomattoman kova. Saattapa siitä puuttua DOT-merkintäkin.
Evoluutio
Tämä ruma ankanpoikanen syntyi Teknisen Estetiikan Tieteellisen Tutkimuksen Instituutin suunnittelemana kokoonpanolinjalla Neuvosto-Kievissä aivan erinäköisenä, vihreän sävyllä, jonka tulisi olla rikos vapaassa lännessä (pahoittelut, jos omasi on juuri tällainen). Siksi uudelleensyntynyt Wehrmachtin eroottisen harmaan avulla. Sekä maltillisen muokkauksen.
Tarkennus: eihän sitä millään hitolla voi tietää, minkänäköinen ja/tai värinen se on ollu vuosikymmeniä sitten. Tapaavat muotoutua matkan varrella.
Vaihteistosta tuli hyvä viidennen purkukerran jälkeen. Ei hypi vaihteet ja vaihdot toimivat. Moottoria on purettu vain sylintereihin asti tarkastellen. Eikä edelleenkään tippaa, usko tai älä.
Perä purettu sattuneista syistä muutaman kerran. Hidastimista säädetty toimivat. Käsijarrukin löytyy. Siis se, mikä löytyy autostasikin. Takajarrupolkimelle suosittelen kumipäällystettä. Kerran kostealla säällä ja äkkijarrutuksessa kenkä lipsahti polkimen ja sylinterin väliin. Kengän takaisinsaanti on ulkopuoliselle näyttävää mutta asianomaiselle kovin epämukavaa. Se sylinteri kun on aika lämmin eikä kengän ulossaanti itsestäänselvyys.
Yleensä ongelmat on hyvin yksinkertaisia. Kaasarin ilmaletku halkeilee (sopivaa tehdasvalmistetta ei ole olemassa), mystinen polttoainevika, mystinen sytytysvika yms. Väittävät, että näissä on vaan yksi vika. Kiertävä. Saattavat olla oikeassakin.
Selkeästi jokin niistä viidestä kerrasta, kun vaihteisto puuttuu
Vältä
Duro nappulakumeja. 19,90€/kpl, mutteivät edes sen arvoiset. Takana kestää reilun tonnin, ottaa kardaaniin kiinni ja alkaa halkeilla 2 ikävuoteen mennessä. Eivätkä ne ole kovin pyöreätkään. Oletko koskaan töltännyt issikalla (tarkoitan hevosta, en ICtä)? Melko vastaavaa kyytiä.
Vahingosta viisastuneena siirryin Mitaksiin.
Lisävarusteita
Niitäkin saa! Tavarateline on hyödyllinen, jos se tila kuiteskin uhkaa loppua. Kaikki tietysti maksaa, mutta jos pyörä on käyttöä varten hankittu niin kannattaa, ja harrastuskuluja ei toisaalta lasketa. Omiaan ei tule saamaan takaisin eikä voi lähtiessään viedä. Nauti siis tässä ja nyt.
Elämä on kilpailua ja se voittaa kellä on eniten romua kuollessaan!
Tehdasvalmiste tämäkin... Saa valmiina tai rakennussarjana
Varaosia, mistä?
https://kauppa.ural.fi/ kotimainen
https://easthighway.com/fin eestiläinen
https://www.ural-zentrale.de/en/ saksalainen
https://oldtimergarage.eu/gb/ puolalainen
https://uralroikka.fi/sivut/ tietoa
Kestääkö se varmasti?
No varmasti matka katkeaa aina silloin tällöin! Siksi kotikulmilla hinausturva on korvaamaton. Tosi karjuhan korjaa tien laidassa sateessa ja jos on kuivaa kastelee itse paitansa kurjuuden maksimoinnin nimessä, mutta minä mieluummin hoidan asian kotona. Kukin kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan!
Usein pyörän mukana tulee varaosia toisen pyörän edestä. Dora ei saanut mitään. Taisi olla hyvä enne, mutta aikanaan otin tietoisen riskin. Ostin pyörän käynnistämättömänä.
Jonkin verran löytyy mielipiteitä, joissa KMZ 650cc kansiventtiili todetaan huonoimmaksi neuvostobokseriksi. Yksittäisen poliisimiehen, katsastusmiehen, koulukuraattorin, viehekalastajan, leipurin tai maallikkosaarnaajan tulkinnat asiasta vaihtelevat huomattavastikin. Ne ovat kuitenkin vain tulkintoja. Itse olen vahvasti eri mieltä omien kokemusteni pohjalta. Hyviä ne on huollettuina, kuten mikä tahansa itämoottori. Toimivia ainaskin. Ja oikein kuormitettuina.
Sattuuhan näitä, kuiteskin
2021 moottorin yläkiinnikkeen toinen pultti katosi (kierteet kaputt) ja öljyt pihalle. Todistetusti hyvät paineet!
2022 limppu porsi. Liikaa tehoja?
2023 kaasuttimen ilmansaantiongelmia
2023 kipinä katosi
Kyydeillä kotio
Välillä päässä soikin sitten
"Kiroan kuin mies,
sanon saatanan kone älä hyydy"
https://www.youtube.com/watch?v=juTIN84g2ME
(Edu Kettunen: Kone Älä Hyydy)
Joskus vaan täytyy juoda kärsimysten malja pohjaan saakka.
Tien päällä aina
Sivari ei säitä säiky. Ei tosin ole vakiona kuskin lämmityksiä, radiota, mikroaaltouunia, vakionopeuden säädintä eikä paljoa muutakaan, paitsi se epämukava istuuin, mutta matka taittuu joka tapauksessa. 1960-luvulta tähän päivään. Tee perässä.
Kesä on toki parasta aikaa. Pidän kuitenkin Thermacelliä aina mukana, koska moskiittoparven paineen alla on vaikea keskittyä itse aiheeseen, jos huoltotauko tulee.
Ei tartte olla huolissaan, tähän tuli pysäys kuvauksia varten, eihän vesistön vieressä Thermacelliä käytetä.
Siunauskin siivitti matkantekoa vielä tässä vaiheessa.
Boeing-747
Kuten kilvessä lukee!
747 - soundtrack:
Kiss - Rockin' In The USA
https://www.youtube.com/watch?v=LhC1CLoD7wI
Motörhead - Going To Brazil
https://www.youtube.com/watch?v=MhtbZ9uZ9_I&list=RDMhtbZ9uZ9_I&start_radio=1
Zodiac Mindwarp - Prime Mover
https://www.youtube.com/watch?v=mtnCcWOS7y8&list=RDmtnCcWOS7y8&start_radio=1
Onko se vaikeaa?
Jotkut väittää, että on, mikäli on opetellut ensin ajamaan kahdella renkaalla. Ei se minusta ole. Yhteenkään postilaatikkoon, lyhtypylvääseen tai jalankulkijaan en ole törmännyt. Metsätiellä +60 nopeudessa meinasi tiukempi kurvi oikealle yllättää, kun tie olikin lopulta aika kapea, mutta ojalta vältyttiin ja opiksi otettiin.
Kenelle se sopii?
Aistikas sivuvaunu sopii jopa mahtivieraiden kuljetukseen! Vaunuun turvavyö, ja lapsikin turvallisesti mukaan. Erään naapurimaan "demokraattisesti" valittu diktaattorikin on nähty itäpyörän sarvissa, mutten periaatteessakaan paa kuvaa.
Sopii siis ihan kaikille, joita ei pikkuhuollot odottamattomissa ja joskus väärissä paikoissa saa pois tolaltaan.
"Kävin armeijan,"
enkä voi nyt liikkua sivaripiireissä? Hyvä ystävä, ongelma on tyystin sinussa ja/tai ystäväpiirissäsi.
Soitellen sotaan 2026!
Tuli sitten käytyä toukokuisena vkonloppuna Ilomantsissa. La-aamuna lähtö ja su-iltana paluu. Kyllä tuommonen 850km kierros on kokovartaloajamista, joka paikka tuli kipeäksi.
Sattui menomatkan alkupuolella, ettei tahtonut enää päästä mäkiä yläkuolokohtaan saakka. Tien laitaan ja kaasuttimien kenttäpuhdistus. Matka jatkuu. Vähän pidemmällä, Ristiinassa, kytkinvaijerista puolet punoksista antoi periksi ja jätti minulle mietittäväksi, päättääkö pyörä vai minä vaihtopaikan sijainnin. Ajelin Puumalan portin kahviolle (upeat näköalat, suosittelen vierailemaan), ja matkalla rukoilin. Siis että olisin varmasti pakannut vaihtovaijerin (don't leave home without it!).
Löytyi kaksikin vaijeria, mutta voi voi. Ei käynyt vaihto kenttäolosuhteissa, koska olivat Uralin vaijereita (jossain vaiheessa KMZ-vaijerit oli niin sutta, että päätin kokeilla tilalle Urren kiinnitykseltään erilaisia, en kuiteskaan ehtinyt kunnes sainkin taas parempaa). Mitäs sitte?
Pohdintaa. Uutta tutkimista, ja löytyihän niitä oikeitakin vaijereita 2 kpl! Vaihto ja samalla meni toista tuntia UDFn merkeissä. Samalla pysähdyksellä luukun vaijeri antoi periksi pystyssä ollessaan ja kansi rojahti alas ja väänsi saranat. Sepä pysyikin sitten kuormaliinan kanssa kiinni loppumatkan.
Illan jo hämärtäessä pääsin Pohjois-Karjalan metsien suojiin. Täällä on ajeltu ennenkin. Vaarat vaanivat joka mutkan takana. Ja partisaanit. Mutta ei meillä pelätä! Näiltä seuduilta se suku on kotoisin. Näissä metsissä on ammuskeltu riistaa ja toisiaan!
Luxusmajoitusta
Teltta on 2x2x2m. En enää koskaan vaihda polvenkorkuisessa teltassa märkiä ajokamppeita päälle tai pois. Ei enää tartte. Teltta on niin suuri, että olen harkinnut ovikellon asentamista, jos satun vieraiden tullessa olemaan esim itäsiivessä.
Matkalla Rääkkylän kautta sain kuulla sukulaismieheltä, että karhujen määrä olis kolminkertaistunut lähivuosina, ja hyö ottaa elikot sisään hämärän ajaksi, ne kun ei paljon tonttirajoja kunnioita. Että teltassako aioit nukkua?
Totta hitossa, olinhan matkalla motoristikirkkoon saamaan siunauksen ajokaudeksi, joten teknisesti ottaen katsoin jo olevani suojeluksessa!
Klo 5 tosin heräsin siihen ääneen, kun kuiva oksa katkeaa, ja metsän hiljaisuudessa se kuulostaa aika kovalta. Teltan ikkunasta katselin äänen suuntaan, varsinkin kun se toistui, mutten havainnut häiriönaiheuttajaa. Mikä olikin niin rauhaan jätti, siis takaisin makuupussiin.
Siunaus tuli ja paikalla oli myös lajitoveri (Pyhä-Matin CJ, tietäjät tietää)! Vettäkin satoi, ja se tulis vielä olemaan ikävämpi juttu. Kotimatkalle sitten. Heinävaarassa tippui akun jännite 15->11V. Ilman valoja pysyi 12V tuntumassa, joten sillä keinoin eteenpäin. Joensuun jälkeen alkoi sataa (varsinkin kun normaalista poiketen päätin ajaa päätietä pitkin) jolloin piti ajaa parkit päällä akun ollessa 11V tuntumassa, mutta jokin vakuutus henkirievun turviksi piti siunauksesta huolimatta saada. Vettä satoikin sitten Mikkeliin asti, jossa oltiin jo tippumassa 9V... Viimeiset satakunta Mäntyharjun kautta, valoitta, ja hyvin toimi kärjetön vielä 9V turvin. Ontuen kotiportille, mutta aika "turvallinen" hajoaminen, kun toi kotiin asti. Laturin tutkintaa sitte tiedossa.
Tällä kertaa oli keskivertoa enemmän haastetta matkassa, mutta elämänkatsomukseni on enemmän mahtavia aikoja edessä kuin että jokainen ajettu km on lähempänä seuraavaa vikaa. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
Tuli todistettua, että tasamaalla pysyy todellinen nopeus 80 kmh kivutta. Kunhan lataus kunnossa pääsee tankille ja selviää kasvoiko kulutus miten hurjasti tuolla 70->80 kmh. Se oli sitte laturin ankkuri jolta tuli tunnit täyteen. Suomen Sivuvaulta uusi (valmistusmaasta ei tietoa, mutta alkuperäiset viat on luvattu mukaan ilman eri veloitusta:)
Ei se kulutus sanottavammin noussut. Täytyy kyllä tarkistaa, koska tätä en suoraan usko itekkään.
Kiinanankkuri ~toimii, mutta latausteho ei pääse originaaliin. Suosi neuvostoliittolaista!
Ja se siunaus. Taisi koskea vain kuljettajaa, ei kalustoa. Mutta ollaan kiitollisia kaikesta mitä saadaan. Amen.
Roikkaralli 2026
10.-12.7. Orivesi. Tähän ilmansuuntaan ei näin kauas ole vielä lähdetty, ja nyt on vielä pientä teknistä epävarmuutta ilmassa! Nimittäin kaksi päivää ennen lähtöä ei vielä ole toimivaa laturia ja lisäksi tässä yhtenä päivänä käynnistyi vasta neljännellä polkasulla! Kaksi sivaria meitä on joka tapauksessa lähdössä ja onneksi on varasuunnitelma.
"Everyone has a plan until they get punched in the face" - Mike Tyson
Huoli pois, kiinanankkuri #2 toimii (toistaiseksi)! Matkaanlähtö odottaa, ellei käy Tysonit.
Kuvassa näkyvä toverin pärrä on filmitähti; näet sen uudessa Lapinsotaelokuvassa SS- ja SA-kilvissä. Bongaamaan mars!
Ja Tysonit kävi
Matkan aikana alkoi koneen äänet muuttua, ja rajusti. Urheasti kohti määränpäätä joka tapauksessa. Paikan päällä koneen purkua ja paljastui että jakopään rattaista puuttui hampaita ja ajo päättyy tähän. Hyvä puoli: uudet rattaat löytyi 30 metrin päästä peräkärrystä. Huono puoli: kun tämän haluaa hyvin tehdä niin se ei tapahdu kenttäolosuhteissa. Lavetilla kotiin.
Takaiskun hetkellä hengellinen sana auttaa: mikäli paska juttu tapahtuu, se on Allahin tahto.
Opetus: lastaa olutta yli tarpeen, voi olla ettet seuraavana päivänä ajakaan.
Samaan aikaan aiemmin tapahtunut
Vuonna -25 sattui silmiin ilmoitusteksti "Sovietti Ural M-72 Moottoripyörä Sivuvaunulla Vihreä Teräs". Faktat olivat suurelta osin väärin mutta hinnoittelu oikein, olihan kyseessä ehta Puna-armeijan sivuvaunuvedollinen K-750MV, joten tästä tuli kalustonlisäys.
Taas kerran ostin porsaan säkissä; ei käyntikuntoinen. Talven aikana suoritettu ajokuntoon ja ensimmäisellä ajokerralla toimi kaikki. Paitsi jarrut ja valot.
Joku joskus väitti, että yhdestä se alkaa ennenkuin muuttuu keräilyksi, mutta kyllä minä palturipuheet tunnistan. Kunnes tuli tämä toinen. Mutta tähän ne jää. Ugh, olla puhunut. Toisaalta plunger vielä puuttuu...
Omaa ajoa 68 km ja on jättänyt tielle vasta kerran. Oletettu sähkövika mahdollisesti korjattu ja hyvä niin, koska Dorasta moottori levällään ja Eestinmatka taas edessä. Renkaat täytyy lainata siitä, tämän kumit kun on valmistettu Neuvostoliitossa.
Kovat ajat ja reissut edessä, rukoilkaamme, sillä edessä on hyppy tuntemattomaan.
Ja muutos vankkaan suunnitelmaan. Kattosin öljynmäärää. 80km matkalla menny reilu 4dl öljyä. Taitaa olla hooniremppaa tiedossa, ja taitaa tuossa huohotuspuolessakin olla jotain sanomista.
Ei ehdi tänä kesänä tuijotella ruohon kasvamista. 2-pyöräisellä lähdettävä reissuun ja on ahtauduttava semmoseen hobittitelttaan. Sekin vielä.
Tekninen osio
KMZ K-750MV
750cc ja 26 Puna-armeijan hevosta
Pakkilaatikko ja 6V
Sivuventtiilinen siis kyseessä
Kiinan K-68sit
Vm 1972 ja naapurin rekisteritodistus täsmää. Oudosti yksityishenkilöllä ollut sotapyörä, mikä viittaa ns etuoikeutettuun kohteluun.
Luo oma verkkosivustosi palvelussa Webador